Julkinen kirje Venäjän pääministerille

Venäjän pääministeri
D.A. Medvedev

Kopio:
Venäjän liittoneuvoston puheenjohtaja V.I. Matvienko
Venäjän valtioduuman puheenjohtaja S.E. Naryškin

Arvoisa Dmitri Anatoljevitš!

Kansainvälisen Roerich-keskuksen (ICR) Nikolai Roerich -museon valvojat ja kansalaispiirit vetoavat teihin syvästi huolissaan ICR:n tulevaisuudesta. ICR ja sen museo ovat ainutlaatuinen kansalaisjärjestö, joiden toiminta on laajalti tunnettua ja tunnustettua Venäjällä ja ulkomailla.

Pelkomme johtuu siitä, että liittovaltion kiinteistövirasto siirsi ICR:llä vastikkeetta käytössä olleen Lopuhinien talon Valtiollisen Idän museon (GMV) operatiiviseen hallintaan 25.11.2015. Lopuhinien talon siirto Valtiollisen Idän museon hallintaan tapahtui Venäjän kulttuuriministeriön johdon aloitteesta, joka on jo pitkään suunnitellut valtiollisen Nikolai Roerich -museon perustamista Lopuhinien taloon ei-valtiollisen museon tilalle. Pelkäämme, että ministeriön ja liittovaltion kiinteistöviraston pitkäaikainen toive häätää ICR ja sen museo kyseisestä rakennuksesta voi nyt käydä toteen. Se olisi räikeä loukkaus ei-valtiollisen museon perustajan, Svjatoslav Roerichin tahtoa vastaan, joka oli Intian kansalainen ja suuren venäläisen taiteilijan, Nikolai Roerichin nuorempi poika. Svjatoslav Roerich oli sitä mieltä, että Nikolai Roerich –museon ei tule toimia kulttuuriministeriön tai Valtiollisen Idän museon alaisuudessa ja kirjoitti siitä julkisesti artikkelissaan Medlit’ nelzja! [Ei saa viivytellä!], joka julkaistiin Sovetskaja kultura -lehdessä [Neuvostokulttuuri] 29.7.1989.

Svjatoslav Roerich suunnitteli siirtävänsä vanhempiensa korvaamattoman arvokkaan jäämistön Intiasta korvauksetta Museon perustamista varten. Jäämistö käsitti satoja maalauksia, kirjaston, ainutlaatuisen arkiston ja arvokkaita harvinaisuuksia. Hän esitti maan johdolle muutamia ehdottomia vaatimuksia jäämistön luovuttamisen ehtona: Museon tulee olla ei-valtiollinen, sen tulee olla hänen itsensä perustaman kansalaisjärjestön hallinnoima ja sijaita Moskovassa Lopuhinien talossa, jonka hän itse valitsi hallituksen tarkoituksta varten tarjoamista rakennuksista. Vaatimukset kirjattiin 4.11.1989 päivättyyn SNTL:n ministerineuvoston asetukseen nro 950 ja 28.11.1989 päivättyyn Moskovan kaupunginneuvoston toimeenpanevan komitean päätökseen nro 2248. Hallitus lupasi kaikin tavoin auttaa ei-valtiollisen museon perustamisessa, ja vuonna 1990 Svjatoslav Roerich siirsi perinnön Neuvostoliittolaiselle Roerich-säätiölle (SNTL:n hajoamisen jälkeen Kansainvälinen Roerich-keskus), jonka kunniapresidentti hän oli koko elinaikansa.

ICR ei sittemmin valitettavasti saanut luvattua apua. Ilman valtiollista rahoitusta, kansalaisten ponnistuksin ja mesentaatin tuella ICR restauroi erittäin huonokuntoisen, 1600 luvulta peräisin olevan Lopuhinien talon ja loi siihen maailmanluokan museon, jossa on suurin kokoelma Roerichin alkuperäismaalauksia.

Nikolai Roerich -museon pääjohtajalle, Ljudmila Šapošnikovalle myönnettiin rakennuksen restauroinnin johdosta vuonna 2007 kansallinen Kulttuuriperintöpalkinto ja vuonna 2010 Europa Nostra -palkinto. Erityisistä ansioistaan Roerichien perinnön säilyttämiseksi ja museoalan kehittämiseksi Ljudmila Šapošnikova sai Ystävyyspalkinnon sekä Palkinnon palveluksista isänmaan hyväksi.

26 toimintavuotensa aikana Roerich-keskuksesta ja –Museosta on tullut merkittävä keskus Roerichien perinnön säilyttämisen, tutkimisen ja tunnetuksi tekemisen alalla. Monimuotoisen kulttuuri- ja valistustoimintansa puitteissa se järjestää Roerichien alkuperäistöiden näyttelyjä sekä Venäjällä että ulkomailla, julkaisee perheen arkistossa olevia käsikirjoituksia sekä Kulttuuri ja aika -lehteä, järjestää kansainvälisiä konferensseja, musiikki-iltoja, kansallisia kulttuureja esitteleviä festivaaleja sekä luento-sarjoja ja tekee Roerichien työstä kertovia dokumenttielokuvia. Mihinkään näistä toimintamuodoista se ei valitettavasti ole saanut tukea valtiolta.

Kansainvälisestä Roerich-keskukseta on tullut maailman johtava, Roerich-paktin ajatusten pohjalta tapahtuvan kulttuuriperinnön suojelun toteuttaja. Sen Paktista kertovat kansainväliset näyttelyprojektit ovat olleet esillä 100 paikkakunnalla Venäjällä ja 15 eri maassa (mm. Argentiinan kansankongressissa, Haagin Rauhan palatsissa ja YK:n yleiskokouksen rakennuksessa New Yorkissa). ICR:n ja sen Museon rauhantyö on saanut tunnustusta korkealta taholta – YK:n pääsihteeriltä Ban Ki Moonilta ja Unescon pääjohtajalta Irina Bokovalta. Irina Bokova vieraili henkilökohtaisesti Nikoai Roerich –museossa 10.5.2015 merkkinä kunnioituksestaan museon rauhantyötä ja kulttuurinsuojelutoimintaa kohtaan. Siten ICR:n toiminta edistää maailmalla kuvaa Venäjästä suurena rauhanrakentajana.

Statukseltaan ei-valtiollisesta Nikolai Roerich –museosta on tullut todellista kansallisomaisuutta ja Kansainvälisestä Roerich -keskuksesta Museon ja Roerichien perinnön säilymisen tae. Svjatoslav Roerich näki ennalta, että ei-valtiollinen kulttuuritoiminnan muoto kehittyy Venäjällä menestyksellisesti. Juuri siitä syystä hän lahjoitti perinnön perustamalleen ei-valtiolliselle Keskukselle ja Museolle. Svjatoslav Roerichin säädöstä tukivat monet merkittävät kulttuurin ja tieteen edustajat, mm. Mstislav Rostropovitš, Dmitri Lihatšov ja Jevgeni Primakov.

Nikolai Roerich -museon olemassaolo Lopuhinien talossa ei myöskään millään tavoin ole ristiriidassa Venäjän kulttuuriministeriön suunitelmien kanssa perustaa Venäjälle valtiollinen Nikolai Roerich -museo. Valtio on sitä paitsi velkaa Nikolai Roerichin vanhemmalle pojalle Juri Roerichille, jolle annettuja lupauksia perustaa valtiollinen museo hänen vuonna 1957 Neuvostoliittoon tuomansa jäämistön ensimmäisen osan pohjalta ei ole vieläkään täytetty. Me tiedämme, että Roerichin maalauksia on monissa museoissa varastossa, eikä niitä juuri koskaan aseteta esille. Niistä voitaisiin muodostaa laaja kokoelma suuren venäläisen taiteilijan töitä uutta valtiollista museota varten. Sen toteuttamiseksi kulttuuriministeriöllä ei ole mitään syytä tuhota jo 26 vuotta menestyksellä toiminutta ei-valtiollista museota.

Hyvä Dmitry Anatoljevitš! Te olitte aikanaan ensimmäisten joukossa esittämässä ajatusta ei-valtiollisten museoiden kehittämisestä ja toiminnan tukemisesta maassamme. Juuri sen vuoksi käännymme Teidän puoleenne ja pyydämme apuanne Kansainvälisen Roerich-keskuksen ja sen Museon säilyttämiseksi Lopuhinien talossa. Pyydämme Teitä myös harkitsemaan mahdollisuutta tukea taloudellisesti tämän ainutlaatuisen kulttuurikeskuksen tieteellistä sekä kulttuuri- ja valistustoimintaa. Nämä toimenpiteet Venäjän hallituksen taholta vahvistaisivat valtion vuonna 1989 Svjatoslav Roerichille antamat lupaukset, joihin uskottuaan tämä lahjoitti vanhempiensa korvaamattoman arvokkaan jäämistön kotimaahansa.

Kutsumme Teidät vierailemaan Nikolai Roerich -museossa ja olemme iloisia, mikäli päätätte tutustua henkilökohtaisesti sen kokoelmiin.

Kunnioittavasti ja apuunne luottaen,

Iloitkaa, sillä Ilo on erityistä viisautta!
Optimization WordPress Plugins & Solutions by W3 EDGE